Linjausmuutos blogitekstituotantoon

Olen tässä jo muutaman päivän miettinyt, miten saisin tämän blogin kirjoittamisen jotenkin järkevämmäksi. Näihin saakka olen yrittänyt kirjoittaa kerran viikossa, jonkin sortin ”kokonaisuuden” kerrallaan, mutta se ei tunnu toimivan, ainakaan kirjoitustyön näkökulmasta. 

Harjoittelukokemuksista olisi toisaalta hyvä kirjoittaa koonti kerran viikossa, sillä viikon mittaan olen jo ehtinyt miettiä asioita valmiiksi ja suunnitella, miten ne kertoisin. Siinä tapauksessa kirjoittaminen pitäisi kuitenkin ajoittaa seuraavaan viikonloppuun, mikä ei läheskään aina onnistu. Viikonloppuisin kun yleensä tapahtuu jotakin muuta, jonka mielelläni kanssanne jakaisin ja sitten onkin jo vähintään kaksi tekstiä rästissä. Ja ennen kuin ennätän ne naputella, onkin tarinan punainen lanka jo kadonnut, tunteet ja muistikuvat haalistuneet ja huomaankin kirjoittavani tylsää raporttia vähän ikään kuin ulkopuolelta katsellen… Ja vietän koneella tuntikausia pähkäillen, mitä paperille laittaisin.

Tulin siis pohdinnassani tulokseen, että vastedes, jos vain mahdollista, kirjoitan tiheämmin: pieniä paloja, tuntemuksia ja kokemuksia tuoreeltaan. Toki joitakin juttuja kirjoitan vastaisuudessakin kokonaisuuksina, mutta suurin osa tulee varmaankin tilkkutäkkityyliin. Se saattaa olla kannaltanne haastavaa, tajunnanvirtaa seurattavaksi, asiasta toiseen poukkoilua – mutta niin se on elämäkin täällä. Jos sitten jossain vaiheessa ehdin ja jaksan, saatan kirjoittaa jonkin koonnin jostakin.

Ajanpuutteen vuoksi rästiin ovat jääneet loppuyhteenveto synnäriltä ja kertomus viime viikonlopun huikeasta safarista. Lupaan kyllä ainakin jälkimmäisen tuottaa, mutta uuden linjaukseni vuoksi tähän väliin saattaa tulla joitain pienempiä juttuja kuvattuna lähempänä tapahtumahetkeä, tuskin kuitenkaan ihan reaaliajassa. 

Palautetta saa – ja on toivottavaakin – antaa. Palaillaan.