Tänään en
jaksanut tehdä koulujuttuja, niin piti sitten keksiä jotain muuta. Eikä se
vaikeaa ollutkaan – kaapit olivat vähän ”kuivassa kunnossa” ja nestevarannotkin
huvenneet lähes olemattomiin, joten ei muuta kuin daladalaan ja kaupungille.
Torilla käynti on
näihin saakka aiheuttanut vähän ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta pidän
suunnattomasti kaikesta, mitä siellä on: värit, tuoksut (no joo, ihan kaikki
hajut eivät ole niitä parhaita), ihmiset, elämä… Mutta sitten on ollut se
kolikon kääntöpuoli: hintatasosta tietämättömänä on ollut hankalaa saada
tuotteet oikeaan hintaan. Meille
tarjotaan aina luonnollisesti jotain ihan muuta hintaa kuin mikä lopullinen
ostohinta on, mutta liian tiukka tinkaaminen on toisaalta loukkaavaa myyjää
kohtaan. Olenkin käynyt torilla pääasiassa Neeman kanssa, mutta nyt tuntui
siltä, että voisin mennä itseksenikin. Varmuuden vuoksi lähetin muutamalle
tuttavalle pikaviestiä WhatsAppissa ja tiedustelin vielä joitakin hintoja.
Ensimmäisenä teki
mieli ostaa kana. Jotenkin se on ollut ”ajatuksen rasitteena” ensimmäisestä
torikäynnistä lähtien, silloin seurasin vierestä Neeman suorittamaa
valintaprosessia ja jotenkin se jäi kutkuttelemaan… Kanahan valitaan häkistä,
josta myyjä antaa yleensä kaksi tai kolme vaihtoehtoa tutkailtavaksi. Niitä
sitten punnitaan käsivaralla ja tunnustellaan, onko nahkan alla muuta kuin
luita. Mitään broilereitahan nämä eivät ole, kokolailla sutjakoita otuksia siihen
verrattuna, mitä kotosalla ”kanana” syö. No, valinta saatiin tehdyksi ja kana
jätettiin valmisteltavaksi. Sillä välin olikin hyvää aikaa tehdä muita
ostoksia. Jos on kiireinen, tai jos kanat ovat loppuneet häkistä, voi sellaisen
toki ostaa pakastimestakin. Se pakastin ei tosin ole päällä, joten kannen
avatessa siellä käy melkoinen pörinä – kärpäsetkin tykkäävät tuoreesta lihasta.
Olenkin tullut siihen tulokseen, ettei minulla ole a) niin kova kiire tai b)
niin kova nälkä, etten ehtisi tuoreen kanan ”valmistumista” odotella.
Hedelmiä
valitessa Veikko alkoi osoittaa kyllästymistä, ei halunnut enää olla
katselemassa vaan meni syrjemmälle istumaan. No, syy selvisi kysymällä: oli
huono olo ja huippasi. Ihmekös tuo, oli taas juominen unohtunut. Lähdetiin
siitä sitten vettä etsimään. Ensimmäinen myyjä lupasi pullon kokonaisedulliseen
1300 TSH:n hintaan, mistä ystävällisesti kieltäydyimme, sillä tavallisesti
maksamme yksittäisistä pulloista 1000 TSH ja tukkupakkauksessa 850 TSH / pullo.
Jotenkin vain ei periaatteessa halua maksaa ylihintaa, vaikkei summa päätä
huimaisikaan. No siirryimme seuraavalle kojulle – ja hinta olikin jo 3000 TSH,
taisi tulla pieni ”valkoisen miehen lisä”. Päätimme sitten siirtyä kauppaan ja
ostaa veden sieltä. Veikko jäi sitten kaupan edustalle huilimaan ja minä
palasin hakemaan kanan, joka odottikin jo valmiina.
Seuraavaksi
hyppäsimme bodabodaan (kolmipyöräinen riksan kaltainen motoroitu ajoneuvo) ja
suuntasimme kauppaan. Sieltä keräsimme mukaan yhtä sun toista tarpeellista, mm.
18 x 1,5l vettä (riittää noin neljäksi päiväksi) ja 36 x 0,5l limuja (vähän
pitemmäksi aikaa). Ostin myös suklaata – ensimmäisen kerran täällä. Merkki oli
tuttu ja hintakin sen mukainen, jopa kalliimpi kuin Suomessa. Sitten tavarat
bodabodaan ja kotiin.
Sain eilen
facebookissa ”arkikuvahaasteen”, joten kotiin päästyä oli pakko pinota kaikki
ostokset pöydälle ja ottaa niistä kuva. Sen jälkeen saatoinkin aloittaa tavaroiden
purkamiseen liittyvän projektin: kaikki hedelmät ja vihannekset pestään
huolella – arvannette, miksi. Itse käytän tuohon jokseenkin voimakasta
etikkavettä ja olenkin ainakin toistaiseksi säästynyt vatsavaivoilta, ellei
ylensyönnin aiheuttamia ongelmia lasketa.
 |
| Kuvasta jäivät valitettavasti puuttumaan suklaat, sillä ne olivat jo siirtyneet parempaan talteen.😇 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti