ISBAR:ia ja havainnointeja - osastonhoitajan juttusilla

Tänään oli ensimmäisen kerran sellainen olo, että minullakin on täällä jotain annettavaa. Siis olenhan toki hommia tehnyt sen mitä on eteen tullut, ja toisinaan Suomesta ja suomalaisista sairaaloista kertonut, mutta ne jutustelut ovat olleet lähinnä huvittelua oman ajan kuluttamiseksi, kun ei ole ollut muuta puuhaa.

Aamulla Beatrice (osastonhoitaja) tuli kysymään, että haluaisinko auttaa yhdessä jutussa. No tottahan toki. Eikä se sitten ihan pieni juttu ollutkaan: piti auttaa häntä laatimaan osastolle strategia potilasturvallisuuden parantamiseksi. Justiinsa. Mähän oon just tosi hyvä sellaisessa, erityisen korkeasti koulutettu henkilö… 

Soitin Veikolle, että toisi läppärin, sillä en ollut aamulla ajatellut joutuvani konehommiin. Samalla sitten totesinkin että poika saa jäädä paikan päälle, sillä en saanut nettiyhteyttä toimimaan. En kyllä tiedä, mitä tästäkään harjoittelusta (tai koko koulusta noin ylipäänsä) olisi tullut ilman tuota henkilökohtaista ”helpdeskiä”, joka on paikalla livenä, ei onlinena. Sen verran monta kertaa on tarvinnut turvautua nuoren miehen tietämykseen. Ovat kyllä aika ja tekniikka ajaneet meikäläisestä ohi jo kauan sitten. Onni on lapsityövoima. 😍

No aluksi yritin vähän kysellä, että mitähän tällä nyt sitten tässä tapauksessa tarkoitetaan, että on pikkusen laajahko tehtävänanto. En oikein päässyt kärryille, mutta jotain sitten kuitenkin netistä etsiskelin, selailin erilaisia potilasturvallisuusjuttuja jokusen tunnin sillä välin kun tehtävänantaja käväisi jossakin kokouksessa. Sen etsiskelyn ohessa kyllä katsottiin vähän nettitelkkaria, jotenkin alkoi tiedonhankinta uuvuttaa, kun ei oikein edes tiennyt, mitä etsisi.

No vihdoin Beatrice tuli takaisin ja päästiin asiaan. Kaiken pyörittelyn ja pähkäilyn jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että tarvitaan ainakin jonkun sortin protokolla, jonka mukaan toimitaan eri tilanteissa. No sitä pähkäillessä tulin sitten kysäisseeksi, onko ISBAR täälläpäin tuttu. Eipä ollut, joten kaivoin äkkiä netistä kuvan ja selitin lyhyesti perusteet. Beatrice innostui kovasti, tämä olisi todella tarpeeseen. Samalla sivusimme ABCDE-protokollaa, joka kyllä on tuttu, mutta ei ihan aktiivisessa käytössä. 

Näiden hehkutusten jälkeen otin sitten esille muutaman havaintoni, joille ehkä kannattaisi tehdä jotain. En toki voi olettaa, että osaston joka potilaalle (tai edes joka huoneeseen) järjestettäisiin mahdollisuus lisähapen antamiseen potilaalle, niin hyvä kuin se olisikin. (Kuriositeettina mainittakoon, että PICU:ssa eli lasten teholla, jossa on kuusi potilaspaikkaa, on yksi happipullo käytössä, eli happea voi saada yksi tehohoidossa oleva lapsi kerrallaan.) Sen sijaan kerroin hänelle pieniä seikkoja, joilla saattaisi olla vaikutusta potilasturvallisuuteen. 

Ensimmäinen havaintoni koski i.v. neste- ja lääkehoitoa. Kun kanyylin korkki avataan, se useimmiten laitetaan potilaan sänkyyn, jossa se kierii mukavasti peittojen päällä. Tai alla. Tai putoaa lattialle. Siitä se sitten ajastaan ruuvataan kanyylin päällä olevaan toisen nesteletkun paikkaan, jotta se saadaan pysymään tallessa. Yksinkertainen ehdotukseni oli, että mitäpä, jos se päälliskorkki avattaisiin ihan ensimmäisenä ja sitten laitettaisiin se kanyylin korkki siihen välittömästi, eikä käytettäisi sitä välillä sängyssä pyörimässä. Pikku juttu ja helppo toteuttaa, mutta saattaisi estää edes muutaman bakteerin pääsyn potilaan verenkiertoon.

Toinen esiin ottamani asia oli kanyloinnin ja verikokeen ottamiseen liittyvä ihon desinfiointi. Täällä ihoa hangataan jonkun aikaa desinfiointiaineeseen kostutetulla kangastaitoksella tai pumpulilla. Se on toki perusteltua, sillä yleensä ensimmäisellä hankauskerralla ihosta lähtee näkyvää likaa ja lappu on kokolailla ruskea tai harmaa. Ehdotin sitten, että tämän peruspuhdistuksen jälkeen sitä toista lappua (yleensä käytetään kahta lappua, molemmilla hangataan tehokkaasti) käytettäisiin vain kertapyyhkäisynä, etteivät bakteerit siirtyisi suotta edestakaisin. Beatrice hymyili leveästi: ”Toden totta, niinhän ne siirtyvätkin.” Siinä samalla sitten kävin läpi muutenkin sitä, että yleensä kaikessa toiminnassa pitäisi aina siirtyä puhtaasta likaiseen päin, annoin ihan käytännön esimerkkejä ja taas vastaanotto oli ilahtunut. Toki asioista on täälläkin puhuttu ja opetettu, mutta jossakin vaiheessa käytäntö on muuttunut hieman toisenlaiseksi. Nyt asia otetaan uuteen tarkkailuun ja sitä käydään läpi henkilökunnan kanssa.

Otin esiin vielä yhden itseäni kummastuttaneen asian: täällä kyllä on filtterineuloja, joilla voisi vetää lääkkeen ruiskuun lasiampullista, mutta kukaan ei käytä niitä. Täkäläiset ruiskut kun pakataan niin, että samassa pakkauksessa on myös neula, niin sitä neulaa sitten käytetään niin lääkkeen ruiskuun vetämiseen kuin potilaaseen pistämiseenkin. Jouduin useampaan otteeseen kertomaan, mikä ero neuloilla on ja miksi olisi hyvä sitä filtteriä käyttää (ainakin silloin kun niitä on), ennen kuin sain sanomani perille. Mutta sitten sitä kyllä pidettiin aivan mainiona huomiona…

Beatricella itsellään oli mielessä tarkastuslistan laatiminen. Pitäisi saada jokin lista, josta kohta kohdalta voitaisiin käydä läpi, ovatko asiat kunnossa. No tässä vaiheessa sanoin, että lastenosastolla sellainen on jo käytössä, että kannattaisikohan sieltä kysäistä ainakin mallikappaletta, saisihan sitä sitten muokata osaston tarpeisiin. Miksipä tehdä uudelleen jonkun jo tekemää työtä?

Näillä aloiteltiin, huomenna ehkä jatketaan. Toki olisi mukava päästä kanyloimaan ja puhdistamaan haavoja sekä jakamaan lääkkeitä (tämä on ensimmäinen osasto jolla olen varsinaisesti päässyt harjoittelemaan kädentaitoja), mutta mikäli strategian laatiminen jatkuu, lienee kohtuullista ottaa osaa siihen ja edes yrittää auttaa, missä voi. Nyt siihen on hyvä mahdollisuus, kun kerran apua pyydettiin, näitä samoja asioita olen pyöritellyt mielessäni muillakin osastoilla. En ole niitä itse kuitenkaan puheeksi ottanut, sillä jotenkin on tuntunut siltä, että liikutaan aika herkällä alueella. Ihan neutraali ja ystävällisesti kerrottu huomio kun voidaan myös ymmärtää arvosteluksi tai oman paremmuuden osoittamiseksi.