Tähän mennessä hoidettuja ja vielä vaiheessa olevia valmisteluja

Tähän ajattelin kasata vähän settiä siitä, mitä tähän reissuun valmistautumiseen on kuulunut. Toivottavasti siitä on hyötyä / iloa jollekulle, joka kenties joskus lähtee samalle suunnalle - tai vain haluaa huvittaa (tai hyydyttää) itseään lukemalla tätä sepustusta.

ROKOTUKSET JA MALARIALÄÄKITYS YM. TERVEYTEEN LIITTYVÄÄ

Tähän valmisteluun luulin varustautuneeni ajoissa, mutta kuinka ollakaan, matkassa oli jälleen kerran pari muuttujaa, joten homma on edelleen hiukan vaiheessa - mutta onhan tässä vielä kuusi päivää aikaa. 😅

Kouluni terveydenhoitajalta sain kootusti tietoa siitä, mitkä rokotukset on syytä hankkia ja millaisia malarialääkevaihtoehtoja  olisi valittavana. Toki olin tietoa jo ennakkoon etsinyt, mutta kyllä se vain niin on, että kannattaa luottaa asiantuntijan apuun. Omat reseptini hoituivat kätevästi opiskelijaterveydenhuollon kautta, mutta pojan lääkkeiden kanssa onkin sitten ollut vääntöä enemmän kuin "laki sallii". Koululääkäri ei kuulemma ehdi niitä kirjoitella, joten piti varata aika terveyskeskukseen. Ja mitä siellä sitten tapahtui, sen saat lukea kunkin lääkkeen kohdalta erikseen.

Tarvittavia rokotuksia:

1. Keltakuume: Pakollinen, tästä oltava myös todistus, joka on maksullinen. Tosin itse en siitä koskaan laskua saanut, sillä terkkulan laskutusohjelmassa ei ole oikeaa laskupohjaa tälle todistukselle, joten eivät laittaneet laskua ollenkaan.😉 Samaan rokotuskorttiin voi merkata muutkin otetut rokotukset, vaikkei niiden merkitseminen olekaan pakollista.
2. Lavantauti: Kolme tablettia suun kautta joka toinen päivä.
3. Kolera: Kaksi annosta veteen + bikarbonaatiin sekoitettavaa rokotetta, otetaan 1-6 viikon välein.
4. Meningokokki: Se suurin murheen kryyni: rokote oli loppunut maasta, uutta lupailtiin "jo" tammikuun puolivälissä. Sähköpostit Viroon ja Ruotsiin eivät tuottaneet tulosta nekään, ei myöskään kysely varuskuntaan, jossa sitä kyllä olisi ollut, mutta vain "omaan käyttöön". Itselleni sain kyllä reseptin, mutta tk-lääkäri ei sitten reseptiä pojalle kirjoittanut lainkaan, koskapa lääkettä kerran ei ollut saatavilla. No yllättäen rokotetta saatiinkin erä jo toissa viikolla, ja siitähän se vasta riemu repesi: soitto apteekkiin, että voisitteko ystävällisesti tilata annokset, haen ne heti kun saan reseptit (yleensä tilaavat vasta, kun reseptit ovat olemassa). Rokote oli kuitenkin toinen, kuin mihin reseptini oli, joten vielä uutta reseptiä opiskelijaterveydenhuollosta tilaamaan. Ja onnistui. Pojalle yritin saada reseptiä tk:sta -ja sainkin, mutta väärän reseptin. Uutta pyytelin viime viikolla, ei ole vielä kuulunut, toivottavasti ennättää ennen lähtöä, reseptien toimitusaika kun on kuulemma parisen viikkoa. Oma rokoteannos odottaa jo jääkaapissa - jos pojan resepti ei tule ajoissa, niin sitten minun satsini tökätään häneen.
5. Kausi-influenssa: Se helpoin, poikakin sai terkkulassa yhdessä keltakuumerokotteen kanssa. Omani olin saanut jo koulun terkkarilta.
6. A- ja B-hepatiitti: Kolmella annoksella loppuiän suoja. Poika tarvitsi, mulla on valmiina. Kävin kyllä labrassa tarkastamassa vasta-ainetasot, on kuulemma mahdollista ottaa lisäannos, jos tasot eivät ole toivottavalla tasolla. Ja taas tk onnistui: soitin eilen neuvontaan tuloksista, eivät löytäneet enää edes lähetettä, tuloksista puhumattakaan. Labraan soittamalla selvisi, että tulokset ovat tulleet, mutta laboratoriostahan niitä ei saa. No ei hätä tämän näköinen, olen joka tapauksessa vielä menossa terkkarille, joten hän saa katsoa tulokset ja piikittää tarvittaessa.

Malarialääkitys:

Tähän on tarjolla kolme  vaihtoehtoa. Tansaniassa malariaa ei esiinny kaikkialla, mutta koska en voi olla aivan varma siitä, mihin satun päätymään, on lääkitys kuitenkin syytä ottaa.

Malarone (paras ja kallein) karsiintui jo hintansa vuoksi, sillä kahden hengen lääkkeet kolmen kuukauden reissulle olisivat maksaneet lähes 1000 €, joten se siitä.

Pojalle valikoitui Lariam, lääke, jota otetaan yksi annos 10 pv ennen lähtöä ja sen jälkeen yksi tabletti viikossa. Itselleni kyseinen lääke ei sovi perussairauksieni vuoksi, vaikka muutoin olisin sen kernaasti ottanut. Pojan lääkityksessä ei siinäkään mennyt kaikki ihan kuin Strömsössä. Ruvetessani lauantaina kasaamaan matka-apteekin tarvikkeita yhteen, tajusin, että hänelle on malarialääkkeitä vain 7 viikoksi. Lääkäri ei ollut huomioinut matkan kestoa, vaan kirjoitti reseptiin vain yhden pakkauksen. Maanantaina sitten sain soitella terkkulaan, että olisi kiva saada tämä resepti uusituksi ennen lähtöä. No, saa nähdä, kuinka käy, reseptien kirjoittaminen kun tunnetusti on hidasta puuhaa, eikä lääkäreitä ole soveliasta hoputtaa. Paitsi että hoputan silti. 😅

Itsselleni hankin sitten Doximycin-lääkkeet. Tämä oli oikeastaan huonoin vaihtoehto, mutta edellä kerrotuista syistä johtuen kuitenkin ainut mahdollinen. Kyseessä on antibiootti, jota syödään vielä neljä viikkoa matkan jälkeen - tiedossa on siis neljän kuukauden antibioottikuuri. Ja vatsa kiittää. Tämä lääke herkistää myös auringonvalolle, mikäpäs sen mukavampaa päiväntasaajan tienoille matkustettaessa. Olen jo suunnitellut suuntaavani perillä paikalliseen apteekkiin ja kysyväni jotain muuta vaihtoehtoa. Aika näyttää, onko sellaista olemassa.

Matokuuri

Tästä en ollut ennen eilistä kuullutkaan. Läksiäisissä vieraillut aiemmin Afrikassa työskennellyt  tuttavani kehotti hankkimaan paluun lähestyessä kaksi matokuuria: ensimmäinen olisi otettava pari päivää ennen paluuta ja toinen noin viikko kotiutumisen jälkeen. Saa nähdä, tulenko näitä lääkkeitä koskaan hankkimaan, ainakaan terveydenhoitajani ei ole näistä maininnut.  

Matka-apteekki

Tänne kokosin vähän randomilla yhtä sun toista: sidetarpeita, särkylääkkeitä, jokusen ruiskun ja neuloja, hiilitabletteja, käsidesiä, maitohappobakteereja, ripulilääkettä, malarialääkkeet ja omat henkilökohtaiset lääkkeet. Pakatessa on syytä muistaa, että reseptilääkkeiden kanssa on matkaan pakattava reseptit ja lääkkeet on pidettävä alkuperäispakkauksissaan, itse sain ohjeen jopa säilyttää myyntipakkausten pahvirasiat.

Hygienia- ym. tuotteet

Saippuat, shampoot, hammastahnat, kosteusvoiteet ym. perustarvikkeet aion ostaa enimmäkseen paikan päältä, ehkä jonkun pullon jämän nappaan mukaan. Kuukautissuojien suhteen päädyin kuitenkin vinkin saatuani siihen, että niitä otan mukaani koko matkan ajaksi tarvitsemani määrän.

Varasin mukaan myös runsaasti kosteuspyyhkeitä (vauvapyyhkeet ovat mukavan paksuja ja tehokkaita puhdistamaan yhtä sun toista eritettä ja likaa) sekä pari pakettia kertakäyttökäsineitä. Käsidesiä ostin matkaan useamman pullon, isommista voin täyttää pienemmät "taskukoot" niiden tyhjennyttyä. Aiemmilla matkoillani olen havainnut hyväksi ottaa mukaan pieniä "jenkkihuiveja", ne toimivat hyvin käsipyyhkeinä, mikäli käsien pesuun "kaupungilla" tulee tarvetta. Tälläinen liina kulkee näppärästi mukana vaikkapa vyönlenkkiin sidottuna ja kuivaa siinä hetkessä. Näin kannan mukanani vain "omia pöpöjäni", kaikkialla kun kuitenkaan ei ole käsipyyhepaperia saatavilla.

Kloriittia yritän hankkia paikan päältä. Sain nimittäin vinkin, että vihannekset ja hedelmät (siis ne, mitä ei voi kuoria, esim. salaatti, rypäleet jne.) kannattaa dipata klooriveteen ja sen jälkeen huuhtoa pullovedellä vatsataudin välttämiseksi.

Aurinkorasva on aina hankala: auringolle herkkä ihoni tarvitsee vähintään suojakertoimen 50, mutta niitäpä ei ollut juurikaan saatavilla. Pari vuotta sitten Egyptissä onnistuin hölväämään useamman pullon viikossa - ja silti paloin siirryttyäni suojakertoimeen 30. Ihan mahdottomia määriä en kumminkaan voi rasvoja valmiiksi ostaa - täytynee laskea suojautuminen vaatteiden varaan. Se on toki muutenkin suotavaa, joskaan ei mukavaa, sillä herkästä ihostani huolimatta nautin suunnattomasti auringossa oleilusta. Toivon totisesti, että jotain rasvaa löytyy periltäkin, mutta se jää nähtäväksi.

Laboratoriokokeita kotiin palatessa

Kaikki lysti ei suinkaan pääty matkan päättyessä: kotiuduttua on poikettava röntgenissä (keuhkokuvat tuberkuloosin varalta) ja annettava sekä salmonella- että MRSA-näytteet. Vasta näiden tulosten valmistuttua voin jatkaa hajoitteluani seuraavassa paikassa.

MATKALIPUT, VIISUMI JA MAJOITUS

Matkaliput varasin ajoissa, jo lokakuun puolivälin tienoilla. Seurasin hintoja jokusen viikon ajan ja valitsin matkapäiväksi tiistain, koska se oli sunnuntain ohella halvin päivä lentää. Näin meille jää myös aikaa asettua aloillemme ennenkuin harjoittelu maanantaina alkaa.

Olisin kovasti halunnut viettää Tansaniassa hieman pitemmän ajan, mutta viisumi on mahdollista saada vain 90 päiväksi, pitempiaikainen monikertaviisumi on käytännössä hankala, ehkä tässä tapauksessa jopa mahdoton saada. Ja jos sen saisikin, olisi se hankittava ennakkoon Tukholmassa sijaitsevasta Tansanian lähetystöstä. Tavallisen viisumin saa lentokentältä maahan mennessä - näin minulle kerrottiin. Vielä en osaa sanoa, tarvitsenko itselleni jonkin erityisviisumin vai menenkö tavallisella turistiviisumilla - se selvinnee perillä. Luultavaa kuitenkin on, että joudun hankkimaan sen kalliimman version, sillä vaikka en saakaan palkkaa, katsotaan minun kuitenkin olevan töissä, jonka vuoksi tarvitsen työviisumin. Viisumiin liittyen on syytä huomioida, että passin on oltava voimassa vielä 6 kk matkan päättymisen jälkeen.

Olin ajatellut, että vuokraan jonkin asunnon tai että asumme jossakin edullisessa hotellissa. Kysyin asiasta koulumme yhteyshenkilöltä, Neemalta. Vastaukseksi kysymykseen hän kutsui meidät asumaan kotiinsa. 😃 Mahtavaa, näin saamme todella nähdä aitoa elämää - omissa oloissamme olisimme varmaan pyrkineet syömään mahdollisimman suomalaisen kaltaista ruokaa ja olemaan muutenkin kuin kotonamme. Itse olen aiemminkin ollut majoittuneena yksityiskoteihin, mutta pojalle asiasta meinasi tulla aikamoinen ongelma. Vaihtoehtoja hänelle ei kuitenkaan anneta - tylymutsirules. 😉

Lentokenttäkuljetuksen varasin näppärästi WhatsAppilla - sitä kuulemma "kaikki" käyttävät viestittelyyn. Vinkin luotettavasta taksista sain Tansaniassa aiemmin olleelta (en tiedä, onko edelleen siellä vai joko on kotiutunut) koulumme opiskelijalta, jonka kanssa vaihtelin joitakin viestejä.

AVUSTUKSET YM.

Hain matkalle avustusta Otsakorpi-säätiöltä. Anomus tehtiin sähköisesti, mutta se oli myös tulostettava ja postitettava. Tähän mennessä en ole vastausta saanut, huomenna pitääkin soittaa, onko kirje mennyt perille vai päätynyt postin pojhattomaan Ö-mappiin. Täältä pitäisi avustusta tulla kuitenkin jonkin verran, summaa on ennakkoon toki mahdoton arvioida.

Pojan kuluihin hain avustusta Ragnar Ekbergin säätiöltä, joka tukee sekä vähävaraisten (sitä kai opiskelijan elämä on) lasten että vanhusten harrastustoimintaa ja vapaa-ajanviettoa. Tämä yritys ei kuitenkaan tuottanut tulosta, sillä päätös oli kielteinen.

Paikalliselta Rotary-klubilta hain myös avustusta, sieltä ei ole toistaiseksi kuulunut mitään, joten oletettavasti asiaa ei ole edes käsitelty, tai ainakaan en ole sieltä mitään saamassa. Mutta aina kannattaa yrittää. 😉

ENNAKKOTEHTÄVÄT

Kansainväliseen harjoitteluun lähtijät tekevät oppilaitoksessamme 3 opintopisteen kokonaisuuden, jonka tarkoitus on valmentaa harjoitteluun lähtijää tulevaan. Tehtävät olivat hyviä ja niitä oli mielenkiintoista tehdä. Niissä piti mm. pohtia omia syitä lähteä harjoitteluun ulkomaille, miettiä, mitkä ovat harjoittelun tavoitteet ja etsiä tietoa kohdemaasta sekä valmistautua kertomaan Suomesta, mikäli joku sattuu kysymään. Jos keksin, miten saan tiedostot liitettyä / linkitettyä tähän, teen sen, muussa tapauksessa ne jäävät ainoastaan omaksi ilokseni.

Matkan jälkeen pitää vielä tehdä koululle raportti matkasta, mutta sen pystyn korvaamaan pitämällä tätä blogia - se onkin suurin syy, miksi tätä aloitin. 😉 Toki on mukavaa jakaa kuulumisia ystävien ja tuttavien kanssa, mutta olisin saattanut valita siihen jonkin muun tavan, ellei tämä mahdollisuus "laistaa tulevia tehtäviä" olisi noussut esiin.